Toukokuun viidennen päivän mielenosoituksesta ja kolmen työntekijän kuolemasta Marfin-pankissa

Ei hätäuloskäyntiä

Toukokuun viidennen päivän mielenosoituksesta ja kolmen työntekijän kuolemasta Marfin-pankissa

Lakkolaisille, jotka jatkavat tämän paskan hajottamista

On tosiaankin sopimatonta “langettaa kaikki vastuu” ja syyllisyys palaneen Marfin-pankin kolmen työntekijän masentavasta kuolemasta herra Vgenopoulosin harteille. Se, että hän pakotti työntekijänsä irtisanomisen uhalla lukittautumaan tyhjältä vaikuttaneen ja vartioimattoman pankin ylempiin kerroksiin, rakennuksessa jossa ei ollut minkäänlaisia sammutuslaitteita eikä hätäuloskäyntejä, viimeisten 30 vuoden suurimman lakkomielenosoituksen keskipisteessä, ei ollut vain uusi rikollisen välinpitämättömyyden tapaus taloudellisten voittojen alttarilla [1], joihin hänen luokkansa on tottunut. Tämä työläisten tietoinen käyttäminen pankkien ja yhtiöiden ihmiskilpinä [2] on yksi hallitsevan luokan vastauksista joulukuun tapahtumiin ja yleiseen kapinalliseen väkivaltaan, joka leviää, epäoikeuttaa ja tuhoaa tavarakiertoa, hajottaa ja polttaa autoja, myymälöitä, sen vartijakyttiä ja ennenkaikkea sen päämajoja: pankkeja.

Jottei tämä nyt jäisi epäselväksi: Vgenopoulosin ja hänen luokkansa aikomukseen uhrata muutama työntekijä kapinoihin tähän mennessä johtaneen prosessin estämiseksi on vastattava sellaisena. Lakeihin vetoaminen tai vasemmistolaiset väistöliikkeet (kuten: kapina ei tarkoita hyökkäystä pankkeja/myymälöitä vastaan vaan parlamentin valtaamista, vaikkei heillä ole mitään käsitystä mitä he siellä sitten tekisivät) kieltäytyvät vain kiinnittämästä huomiota itse asiaan.

On nimittäin tavallista, että pomo tietää työläisiä paremmin omat etunsa ja sen miten niitä ajetaan. Jokainen pomo myös tietää aina, että “me olemme sodassa”, vaikka he eivät koskaan huutaisikaan sitä avoimesti ääneen – toisin kuin nämä naiivit ihmiset, jotka ajattelevat, että sodassa on ihan okei iskeä, mutta kun joutuu itse hankaluuksiin, pitäisi nojata puolueettomaksi väitetyn oikeuslaitoksen väliintuloon. Jos asetamme itsemme (tai toiset työläiset) valtion holhottaviksi, muuttuu kaikkein äärimmäisinkin teko pelkäksi väkivaltaiseksi reformismiksi. Ainoa oikeus kaduilla, siinä määrin kuin ne ovat meidän vallassamme, olemme me itse. Vastuu siitä mitä kaduilla tapahtuu, kuka elää ja kuka kuolee, on meidän: PROLETAARIEN DIKTATUURIN piste. Jos meiltä puuttuu – sellaisen taisteluvalmiin lakkovartion lisäksi, joka ei jättäisi yhtäkään työtoveria pomojen käsiin – olennainen luottamus toisiimme, luottamus joka syntyy yhteisistä kokemuksistamme kamppailuissa ja kohtaamisistamme kaduilla, niin seuraavaksi voimme yhtä hyvin itse soittaa kytät mielenosoituksiimme valvomaan ja kantamaan vastuun kaikesta mitä tapahtuu. JOKAINEN, JOKA KÄYTTÄÄ VOIMAA, MUOTOILEE OIKEUTTA. Voimankäyttö, jos jätetään sikseen “oikeudentunne” jonka se tuottaa, abstraktin kaaoksen aiheuttaminen, ei edistä muuta kuin hierarkkisia organisaatioita, joilla on omat teräsbetoniin valetut “oikeus”järjestelmänsä (stalinistit, poliisi, mafia, puolivaltiolliset ryhmät…). Voitto on niiden, jotka saavat aikaan kaaoksen KANTAMATTA SITÄ SISÄLLÄÄN.

Kapinan fetisointi pelkäksi tuhoavaksi toiminnaksi sinänsä edusti liikkeemme aiempaa, aikanaan heikkoa ja marginaalista vaihetta. Kun joulukuu riisui väkivallalta kaiken fetissiluonteen ja kommunisoi sen avoimesti, on tästä vaiheesta päästävä nyt kokonaan yli. Uusi joulukuu ei olisi enää voitto vaan tappio. Jokainen siihen viittaava vetoomus ei kerro muusta kuin olemattomista aikeista liikkua eteenpäin. Vihollisemme on edennyt ja meidän on tehtävä samoin, jos emme halua kadota historian näyttämöltä.

Me emme voi jäädä istumaan kotiin heidän tv-ohjelmiensa talutusnuoraan, kuin olisimme tuhmia lapsia joille on annettu liian paljon vapauksia. Meidän on palautettava Logos (puhe) takaisin kaduille. Paskat hallitsevan luokan ja television oikeudesta, joka “hyvittää” yhden tuskaa toisen kärsimyksellä, kasvattaa kaikkien kurjuutta ja levittää niiden kannibalismia kaikkialle. Ennen kuin kaikkein jälkeenjääneimmät näistä haaskalinnuista olivat varmoja siitä, miten kolmen työntekijän kuolema halvaannuttaisi meidät, he yrittivät saada meidät tuntemaan syyllisyyttä joistain naurettavista syistä, kuten työllisyyden odotetusta romahduksesta turismissa tai maan julkisuuskuvasta ulkomailla. Saada meidät tuntemaan syyllisyyttä siitä, että taistelemme. Jakaa meidät “rauhanomaisiin työläisiin” ja “huppupäisiin rikollisiin polttopulloineen”, kun kaikki nyt tietävät (paitsi tietenkin Kommunistinen puolue, joka näki pelkkiä provokaattoreita), ettei toukokuun viidentenä ollut rauhanomaista työläistä, joka ei olisi noussut vastustamaan – huppu päässä ja polttopullo kädessä tai ei, yhdentekevää – valtion viimeistä korttia: sen poliisiterroria.

Heidän oikeutensa janoaa verta, syyllisten verta, kaikkien syyllisiä muistuttavien, ennen kaikkea anarkistien verta, koska juuri he ovat auliisti ottaneet oman lippunsa alle kaikki – jopa luokkamme kaikkein eristyneimpien osien – kapinallisen väkivallan eleet kautta maailman [3]. Mutta se haluaa vielä jotain enemmän. Se haluaa avata kollektiivisessa muistissamme suuremman trauman, joka murtaisi läheisyytemme omaan väkivaltaamme, kamppailumme väkivaltaan, sen tekijöihin ja näiden väliseen kommunikaatioon. Meidän oikeutemme ei käsittele muuta kuin parantamista, sovittelua. Emme tiedä millaisia ihmisiä kuolleet olivat – sallisiko heidän omanarvontuntonsa sitä, miten fasistisaasta ja TV:n haaskalinnut retostelevat heidän kuolemallaan, vai ei. Olemme kuitenkin varmoja, että meidän kamppailumme voitto, yhdessä kaikkien Euroopan ja maailman työläisten kanssa, olisi ollut myös heidän etunsa mukaista työläisinä. Me emme lannista toisiamme – me nousemme yhdessä:

VILLI YLEISLAKKO!

Lähdetään mukaan valtauksiin!
Pysytään kaduilla!
Puhutaan!

Kaksi provokaattoria 200 000:sta

***

1. Pidetään tämä nyt mielessä: 36,1% puhdas liikevoiton kasvu Marfin-pankille tänä vuonna, keskellä “ankaraa kriisiä”, jossa jokaisen työläisen on tehtävä töitä ja toteltava kansakunnan nimissä.

2. Marfin-pankin kaltaisia tapauksia sattui myös Bazaar-supermarketissa Omonia-aukion takana, jossa sisällä ollut työntekijä sammutti palon sammuttimella, ja Ianos-kirjakaupalla joka oli myös auki (kuten tunnettua, kulttuurikauppiaat eivät välitä paskaakaan lakoista).

3. Yöllä 5.5. aseistetut Delta, Zeta, siviili- ja mellakkakyttien jengit hyökkäsivät “anarkistit monimuotoisen liikkeen puolesta” -porukan squatiin Zaimi-kadulla, Maahanmuuttajien mestaan Tsamadou-kadulla ja moniin taloihin ja kahviloihin Exarchiassa, hakaten ja uhkaillen ihmisiä. Samaan aikaan televisiossa enemmän tai vähemmän kaikki vaativat anarkistien päitä vadille.

[takku.net]

[Ελληνικά] [English] [Suomi] [Italiano]